Moni pelästyy jo siinä vaiheessa kun lukee yllä olevaa otsikkoa. Ymmärrän täysin jos näin tapahtuu, sillä velan käyttö sijoitustoiminnassa on aina ollut arka aihe. Velka voi näet yhtä aikaa olla paras kaverisi ja pahin vihollisesi.
Lainavivun ideaa voidaan havainnollistaa yksinkertaisella laskutoimituksella. Kuvitellaan, että meillä on kaksi sijoittajaa, Sijoittaja A joka aloittaa nollasta ja Sijoittaja B, joka on hankkinut 60.000€ velkaa jota sijoitetaan. Sijoittaja A laittaa 100€/kk sijoituksiin, mutta Sijoittaja B maksaa vastaavasti korkoja tuon 100€/kk, eli hänen lainansa korko on 2%. Sijoittaja B ei lyhennä lainaa, se on myönnetty limiittimuotoisena ja vakuutena ovat esimerkiksi oma asunto ja kohta hankittavat sijoitukset.
Sijoittaja A sijoittaa 100€/kk osakeindeksirahastoon 20 vuoden aikana ja saa keskimäärin 7% tuoton. Sijoittaja B hajauttaa myös ostot, mutta vain viidelle vuodelle, eli hän laittaa 1000€/kk 60kk ajaksi samaan osakeindeksirahastoon, jonka jälkeen (loput 15v) hän ei enää sijoita mitään. Hänenkin tuotto on keskimäärin 7% vuosittain.
Sijoittaja A:n loppusumma 20 vuoden päästä on 52.638€ josta omaa pääomaa 24.000€, eli tuotto on 28.638€ ennen veroja.
Sijoittaja B:n loppusumma 20 vuoden päästä on 203.724€, josta velkaa 60.000€ (oma pääoma siis 143.724€). Korkoja hän on maksanut yhteensä 24.000€ tänä aikana. Ellei hänellä olisi ollut korkokuluja, olisi hän voinut lisäksi sijoittaa tuon 100€/kk kuten Sijoittaja A.
Ero on hurja. Tuosta voi samalla myös päätellä kuinka ison edun jo pääomaa hankkineilla on verrattuna nollasta aloittaville.
Velkavipu siis nopeuttaa tavoitteiden saavuttamista, ja tämän takia se on erittäin suosittua asuntosijoittajien kesken. Harva asuntosijoittaja sijoittaa vain omalla pääomalla. Tämä toimii täysin samalla tavalla osakemarkkinoilla, erona korkojen maksajana osingot vuokrien sijaan. Toki osakkeiden hinnat heiluvat selvästi levottomammin kuin asuntojen hinnat, joten velan käyttö osakemarkkinoilla ei ole aina niin hauskaa.
Yllä olevassa esimerkissä olisi voinut mennä huonostikin. Sijoittaja B ei siis sijoita yhtään omaa rahaa, sen takia hänellä on valtava riski tässä. Pahimmassa tapauksessa hän menettää sijoitukset ja jää velkaa pankille lainan verran. Toimimalla typerästi tuokin on teoriassa mahdollista. Tavallisemmin velkavivuttaja lainoittaa vain osaa sijoitussalkkua, eikä aloita näin rohkeasti.
Velan käyttö ei ole staattista. Nousun aikana on mahdollista vivuttaa melko rohkeastikin, mutta vivuttajan on syytä hallita riskit jatkuvasti. Resepti voisi ehkä näyttää tältä:
- Älä koskaan vivuta 50%:a enempää (esim. salkun arvo 100.000€ josta lainaa 50.000€).
- Huolehdi, että salkun suoratuotto (osingot lähinnä) riittävät lainojen korkojen maksuun ja mahdollisiin lyhennyksiin, myös mikäli osingot putoavat kolmanneksella.
- Hajauta salkkua riittävästi, ja seuraa alla olevien yhtiöiden osingonmaksukykyä kriittisesti vuosittain.
- Seuraa tiiviisti salkun yhtiöiden tilaa ja tunnuslukuja. Jos muuten olet tarkka, lainan kanssa pitää olla erityisen tarkka. Kun salkku rupeaa olemaan yliarvostettu, on muutenkin aikaa vähentää lainavipua oma-aloitteisesti.
- Jos mahdollista, ota laina limiittimuodossa tai todella pitkällä laina-ajalla, pitkällä tähtäimellä salkun arvo kasvaa ja mahdollistaa lisää lainaa.
- Jos iso pörssi-indeksi kääntyy laskuun, myy osakkeita niin paljon että laina on maksettu. Esimerkkinä kun vaikkapa S&P500 leikkaa 200 päivän liukuvaa keskiarvoa ylhäältä alas. Älä mieti miksi, vaan toimi. Voi hyvin olla, ettei pörssi käänny pysyvästi alas tästä, mutta et halua olla mukana jos vahvasti vivutettu salkku sulaa käsiin. Muista että sinulla on edelleen 100% osakkeissa tältä osin, vain laina on poistettu kuviosta.
- Vastaavasti romahdusten jälkeen voit ostaa lainavivulla osingonmaksajia taas. Esimerkkinä kun iso indeksi on jo kääntynyt ylös (200 päivän liukuva keskiarvo on taas hyvä mittari) tai kun osakkeen sisäinen arvo mahdollistaa 100%:n turvamarginaalin.
Ylhäällä oleviin laskutoimituksiin verrattuna tällä menettelyllä pyritään siihen, että osingoilla maksetaan korot ja mahdolliset lyhennykset. On myös syytä vapauttaa omaa asuntoa vakuutena kuviosta niin pian kuin mahdollista, mutta sen käyttö nopeuttaa asioita alussa.
Osakevalinnassa tulee olla erityisen huolellinen. Arvosijoittajan ja laatusijoittajan näkökulmasta vivuttaminen toimii varsin hyvin, kunhan seuraa strategioiden yleiset keskeiset periaatteet ja hallinnoi riskit. Kasvusijoittajan näkökulmasta lainavipu on sitten haastavampaa toteuttaa, silloin osinkoja ei välttämättä ole ollenkaan tulossa.
Kun pörssi joskus laskee, huomaa vivuttaja kuinka altis riskeihin vivutettu salkku onkaan. Mikäli puolet salkusta on lainavipua ja pörssi romahtaa 50% on koko oma pääoma hävinnyt. Sen takia lainataakka ei ole staattinen, ja erityisesti sen takia tarvitaan aktiivista riskienhallintaa. Omaa pääomaa syödään erittäin nopeasti laskuissa ja velasta tulee pahin vihollisesi. Ykkösprioriteetti kun trendi kääntyy, tai kun pörssi on selvästi yliarvostettu, on vähentää vipua määrätietoisesti.
Ja lopuksi muistutus: Sinun tulee ymmärtää, että lainarahalla sijoittaminen vaatii keskimääräistä korkeampaa riskinsietokykyä eikä sitä ole suositeltavissa jokaiselle. Jokainen vastaa itse omista sijoituspäätöksistä, tämän kolumnin kirjoittaja ei vastaa niistä millään tavalla.
