Olen useasti kursseillani sanonut, että sijoittaminen ei ole sitä, että valitsee parhaimman sijoituskohteen ja toivoo sen nousevan. Sijoittaminen ei myöskään ole sitä, että kaikkien sijoitusten olisi oltava yhtä aikaa plussalla. Kokonaisuus ratkaisee.
Sijoittajan on syytä kerrata keskeisimmät riskienhallintavälineet säännöllisesti. Kurssien noustessa nousee myös sijoittajien riskinottohalukkuus, kunnes jonain päivänä uusi korkeampi riski ei enää johda toivottuun lopputulokseen. Tänä päivänä hyvinkin moni sijoittaja manaa tulevaa kurssilaskua, mutta niin ollaan tehty edelliset kolme vuotta ainakin. Jotkut vielä tätäkin pidempään.
Omassa sijoitussuunnitelmassa on syytä asettaa raamit omiin sijoituksiin, ja miten riskiä hallitaan. Tässä neljä keskeistä riskienhallintavälinettä ja miten niitä voidaan hyödyntää.
1 Allokaatio
Tärkein riskienhallintaväline on päätös siitä, millä riskillä mennään. Kyse on siis jako omaisuuslajeihin, kuten lyhyeen ja pitkään korkoon, osakkeisiin, asuntoihin ja raaka-aineisiin. Tällä päätöksellä on pitkällä tähtäimellä suurin vaikutus sijoitusten tuottoihin. Jokaisella omaisuuslajilla on eri ominaisuudet ja niitä yhdistämällä voidaan painaa riskit alas ja tuotot ylös halutulla tavalla.
Harvassa ovat ne sijoittajat, joiden pitkäaikainen allokaatio olisi 100% osakkeissa. Suomalaiset ovat riskiä karttavaa kansaa ja viimeistään summien noustua merkittäviksi aletaan viimeistään vähentämään riskit. Sen sijaan moni varallisuutensa rakentava sijoittaja voi toki matkan varrella sijoittaa hyvinkin isolla riskillä.
Allokaation suurin viisaus piilee siinä, että eri omaisuuslajit toimivat eri tavalla eri tilanteissa. Näin ollen, kun vaikkapa pitkä korko menestyy erityisen hyvin, ottavat osakkeet takkiin. Näiden kahden omaisuuslajien kesken on havaittavissa negatiivista korrelaatiota varsinkin tilanteissa, joissa osakkeilla menee erityisen huonosti. Sijoittamalla noin 10-15% osakkeisiin, jos loput ovat pitkässä korossa, pystytään nostamaan tuottoja ja painamaan riskit alemmas nimenomaan tästä syystä, verrattuna siihen että koko salkku olisi pitkässä korossa.
Allokaation oikeaan tasoon pitää ja kannatta panostaa eniten aikaa sijoitussuunnitelmaa laadittaessa, koska tämä määrittää suurin osa tulevista tuotoista pitkällä tähtäimellä.
2 Hajautus
Ei kaikkia munia samaan koriin! Taitaa olla melko tuttu lausahdus. Jos allokaatiotyö on tehty huolella, on sinulla käytännössä vain menetettävää puutteellisella hajautuksella. Hajautuksen ideana on painaa yksittäisen sijoitusinstrumentin riskit niin alas kuin pystyy. Jos hajautus on kunnossa, on aina mahdollista lisätä jokin riskikohde (maltillisella painotuksella) ilman että salkun kokonaisriski nousisi erityisen paljon, jos ollenkaan. Kokonaisriski saattaa jopa laskea, jos uusi kohde ei käyttäydy samalla tavalla kuin muut kohteet.
Kun sijoittaa suoriin osakkeisiin on syytä pitää 15-20 osaketta salkussa, mutta samalla on syytä huomioida toimialahajautusta ja maakohtaista hajautusta. Et halua havaita myöhemmässä vaiheessa, että kaikkien osakkeiden tuotot olivat vahvasti sidoksissa vaikkapa Venäjän tai Kiinan markkinoihin. Joten pyri samalla huomioimaan minne yhtiöt myyvät tuotteitaan ja palveluitaan.
Korkomarkkinoilla ja asuntomarkkinoilla tehokkaan hajautuksen saavuttaminen on ongelmallista. Kohteiden yksikköhinnat ovat yleensä niin suuria, ettei järkevää hajautusta ole ainakaan helposti saavutettavissa. Asuntosijoittamisessa tyypillisin hajautus on yksi tai kaksi kohdetta, puhutaan siis varsin keskitetyistä sijoituksista niiltä osin.
Korkomarkkinoilla suosittelen useimmille korkorahastoja. Tavallinen sijoittaja ei käytännössä onnistu tekemään lisäarvoa tekemällä korkosijoitukset itse. Pari poikkeusta tähän toki löytyy. Toisinaan korkotilanne suorastaan velvoittaa ottamaan erilaisia määräaikaistalletuksia, ja mikäli salkun arvo on huomattava ei ole mitään esteitä poimia korkosijoituksia suoraan.
Asuntosijoittamisessa en suosi asuntorahastoja, niiden kulut ovat yksinkertaisesti liian kovat. Jokainen asuntoihin sijoittanut tietää, että näihin liittyy jonkun verran työtä. Kuvittele siis tilannetta rahaston näkökulmasta, jossa kohteita on satoja tai tuhansia. Ei niitä hoideta ilmaiseksi.
3 Sijoitushorisontti
Todellisen sijoitushorisontin määritteleminen on vaikeata. Paperilla jopa 30 vuoden suunnitelmat näyttävät helpoilta. Käytännössä sijoitushorisontit ovat yleensä kohtuullisen lyhyitä. Tämä johtuu muusta elämästä. Tilanteet muuttuvat ja suunnitelmat sen mukaan. Harva sijoittaja pystyy pitämään jostakin sijoituksesta kiinni vaikkapa 20 vuotta. Onko sinun Aspot, Koneet ja Wärtsilät 20 vuoden takaa? Sietäisi olla…
Ehjin todella pitkä sijoitushorisontti taitaa olla lapsilla. Heille kun aloittaa säästää syntymästä alkaen on sijoitushorisontti helposti 20-25 vuotta. Paljon toki riippuu säästämisen tavoitteista.
Pitkä sijoitushorisontti mahdollistaa rohkeamman allokaation. Yli 10 vuoden horisontilla ei ole syytä pitää alle 50% varoista osakkeissa, pitäisi jopa harkita jos osakepaino voisi olla 75% tai enemmänkin. Toisaalta kovin lyhyt sijoitushorisontti, kuten alle 2 vuotta, mahdollistaa käytännössä vain tilisäästämistä, etenkin jos varat ovat korvamerkittyjä johonkin.
Panostamalla oikean sijoitushorisontin löytämiseen voit siis nostaa tuottojasi jonkun verran. Muista myös se, että pitkälle korolle maksetaan useimmiten parempaa korkoa kuin lyhyelle määräaikaistilille. Esimerkkinä otettakoon USA:n korko, 10 vuoden korko huitelee 3% paikkeilla kun lyhyt korko tarjoaa noin 1% koron. Euroopassa korot ovat lähtökohtaisesti selkeästi matalammalla tasolla. Ei siis välttämättä tarvitse edes lisätä osakkeita saadakseen enemmän tuottoja.
4 Aikahajautus
Koskaan ei ole ollut sopiva aika ostaa Koneen osakkeita. Se oli kallis kun se maksoi 15€ ja se on edelleen kallis nykyisellä 44€ hinnalla. Sijoittaja 2018 messuilla eräs professori luennoi ajoituksesta, ja lopputulema oli se, ettei toimivaa kaavaa esim. romahduksen ennustamiseen ole vieläkään löydetty akateemisissa tutkimuksissa. Taitaa siis olla vaikeata löytää oikea aika ostaa ja myydä.
Jotta tällaiseen jahkailuun ei sorru on syytä valita itselleen sopivat sijoituskohteet ja sijoittaa niihin yli ajan. Jos vaikkapa Koneen osake kiinnostaa ja minulla on 3000€ jolla sitä ostaisin, voisin vaikkapa ostaa yhtiön osakkeita puolivuosittain 1000€:lla kunnes raha loppuu. Kone on sikäli huono esimerkki, että sen kurssi on ollut todella vakaa, kun tarkastelee viimeiset pari vuotta, mutta tuota ei olisi voinut tietää etukäteen.
Minun mielestäni on syytä aikahajauttaa kaikki riskikohteet. Mutta kun puhutaan korkosijoittamisesta, on ehkä siitenkin parempi mennä kertasijoituksella, siellä kurssiheilahtelut ovat kuitenkin pienempiä. Toki, jos harkitset riskipitoisempaa korkosijoittamista, kuten High Yieldeihin ja EM debtiin, on syytä hajauttaa ostot vaikkapa pariin vuoteen.
