Siirry sisältöön
Tämä Rich Dad Poor Dad kirja on toiminut miljoonille inspiraationa lähteä hakemaan itselleen passiivista tulovirtaa. En ole tästä yhtään yllättynyt. Kiyosaki kirjoittaa varsin yksinkertaisella ja havainnollisella tavalla. Itse luin tämän kirjan ensimmäisen kerran tämän vuosituhannen alussa, ja nyt halusin lukea sitä jälleen. Harmillista kyllä, omat muistot tästä kirjasta olivat aivan liian ruusuiset.
Ajattelin jakaa omia ajatuksiani kirjasta tästä, sekä kiteyttää kirjan ydinsanomaa tähän kirjoitukseen. Kirja on edelleen todella kysytty ja kirjastoissa on pitkiä varausjonoja. Sitä ei oikein saa tilattua uutena fyysisenä kirjana suomeksi, äänikirjana kylläkin. Niitä en harrasta. Tämän kirjan tilasin Ruotsista.
Kirjan juoni
Robert Kiyosaki kertoo nuoruudestaan, ja millaista oppia talousasioista hän sai. Hänen oma biologinen isänsä on tarinassaan se köyhä isä, jolla on hieno työ ja on korkeasti koulutettu. Hän ei kuitenkaan ole kaikista etevin rahan kanssa eikä oikein säästä tai sijoita. Robertin kaverin Miken isä sen sijaan toimii yrittäjänä ja on tarinassa se rikas isä. Tämä rikas isä opettaa Robertia ja Mikea, toisinaan melko karullakin tavalla, miten rahataitoja voi oppia ja hyödyntää elämässään. Hän oppii asioita molemmilta, rakastaa molempia, mutta haluaa toimia itse niin kuin rikas isä opettaa, eikä niin kuin oma isä.
Kaikki kiteytyy rahan hankintaan ja ansaitsemiseen. Tavoitteena on kasvattaa varat puolta taseessa, josta sitten tulisi passiivista tulovirtaa, jota voi sijoittaa uudelleen, kunnes tälle passiiviselle rahavirralle on muita tarpeita.
Kun tarpeet kasvavat työskentelevät ihmiset vielä kovemmin. Palkankorotuksella nostetaan elintasoa, ja vielä joudutaan tekemään lujempaa työtä. Tätä hän korostaa johdonmukaisesti alusta loppuun asti. Aina vaan enemmän ja enemmän työtä, jotta sitä elämää voisi pyörittää.
Kirjassa Robert kuvailee käytyjä keskusteluja, jakaa omia tarinoitaan ja kannustaa lukijaa miettimään itse sekä kulkeman omia polkujaan.
Kirjan juoni on oikein hyvä, ja kirjassa on todella arvokkaita vinkkejä vaurastumiseen. Jopa nerokkaita. Yksi mielenkiintoinen toteamus kirjassa onkin se, että omassa elämässään menestyvät eivät välttämättä ole ne fiksuimmat vaan ne rohkeimmat. Tähän on helppoa yhtyä. Jos haluaa menestyä, on kerta kaikkiaan uskallettava ottaa riskiä, edes jonkun verran.
Varat ja velat
Kirjan keskeisin viesti liittyy varoihin ja velkoihin. Robert kuvailee henkilön tasetta, josta nämä löytyvät, mutta myös henkilön tuloslaskelmaa, eli tulot ja menot. Riippuen tulojen käytöstä voimme hankkia itsellemme ongelmia, joutua oravanpyörään tai sitten elää vaurasta elämää. Oleellista on siis ohjata mahdollisimman suuren osan tulovirroistaan taseen varoihin, josta sitten muodostuu uutta tulovirtaa. Riskejäkin kannattaa ottaa, ja aluksi hän suosittelee keskittämään sijoituksiaan.
Kirjassa tehdään selvää pesäeroa, mitä voidaan luonnehtia varoiksi ja mitä veloiksi. Varat ovat varoja vain, jos ne tuottavat tuottoa sen omistajalle. Esimerkkeinä osakkeet, sijoitusasunnot ja kultaa. Sen sijaan oma asunto on velkaa, koska se rasittaa budjettia kulujen kautta, eikä auta vaurastumaan. Kaikki muut elämän lelut, kuten auto, vene ja muu ”krääsä” on taseessa velkaa, joka kasvattaa menoja ja asettaa painetta tuloihin. Ja henkilö joutuu tekemään vielä kovemmin työtä.
Köyhän isän taseen varat puolella ei ollut erityisen paljon omaisuutta, sen sijaan velkaa oli sitä enemmän. Ja huom! Nyt ei puhuta lainasta, vaan omaisuuden luonteesta. Tuottiko omaisuus tuoja vai ei. Tästä johtuen, talouden tulot ja menot olivat aika lailla tasapainossa, mutta suurta ylijäämää ei muodostunut. Velkojen takia oli syntynyt tulojen verran painetta menoihin. (tuon lauseen ydintä kannatta kyllä sisäistää)
Rikkaan isän tase oli aivan eri näköinen. Hänen varat puoli oli merkittävästi suurempi kuin velka puoli. Varat, eli omaisuus tuotti hänelle lisää tulovirtaa, jonka takia tuloslaskelma ei ollut yhtään tasapainossa. Varoista tulleiden tulojen takia tulopuoli oli selvästi suurempi kuin menopuoli. Tämän takia talouteen jäi ylijäämää. Tuota ylijäämää rikas isä kohdisti uusiin varoihin, josta tuli vielä enemmän tuloja. Hän oli rakentanut vahvan lisätulovirran omaan talouteensa, eikä ollut erityisen riippuvainen ansiotuloistaan.
Kun tämän taidon oppii, ollaan jo aika vahvoilla. Käytännössä siirretään osa tuloista vaikkapa osakkeisiin. Kirjassa keskityttiin aika paljon kiinteistöihin, lisäksi Robert otti hurjaa näkemystä listautumisanneissa. Tavallisen henkilön näkökulmasta siitä 1.800€:n nettotulosta voisi sijoittaa vaikkapa 400€ osakkeisiin tai rahastoihin. Tämä heikentää käytettävissä olevia tuloja, ja menopuolta olisi sopeuduttava vastaavasti. Ei ihan helppo tehtävä, ja siksi on joskus löydettävä omia polkujaan.
Tätä perusperiaatetta opetan itsekin lukioissa, ja se näkyy myös useimmilla Ghost Investor kursseillamme, jos ei suoraan niin välillisesti. Laadi budjettia, maksa ensin itsellesi, eli laita heti sijoituksiin kun palkka tulee, uskalla ottaa riskiä ja toista.
Mitä enemmän varoja, siis sijoituksia, sitä enemmän passiivista tulovirtaa. Kirjassaan hän rohkaisee lukijaa muistamaan, että oma yritys ei ole passiivista tulovirtaa, mutta jos saa muita tekemään työtä puolestaan omassa firmassa, ja itse pystyy olemaan operatiivisestä tekemisestä poissa voisi kyseessä olla passiivista tulovirtaa.
Kun vaurastuminen etenee
Kun toistaa edellä mainittua periaatetta riittävän kauan kerännee kieltämättä melko kivan pesämunan omiin varoihinsa. Ja passiivinen tulovirta alkaa näyttämään varsin konkreettiselta, siten, että siitä saisi jotain oikeata hyötyäkin. Siitä syntyy uusia haasteita. Varallisuudella voidaan mahdollistaa yhä enemmän. Myymällä osakkeita voisi ostaa itselleen velattoman auton ja jatkaa sijoittamista samalla tavalla kuin ennen. Robert kuitenkin varoittaa lukijaa tästä.
Hän kertoo, että moni köyhä ja keskiluokkalainen (hänen sanavalintojaan) ostavat helposti luksustavaraa heti kun tämä on mahdollista, kun taas rikkaat (myös hänen sanavalintojaan) käyttävät korkeintaan varojen suoratuottoa hankkiakseen itselleen leluja. Rikkaat tietävät, ettei pääomaan saa koskea.
Nostamalla varoista heikentää samalla omaa passiivista tulovirtaa. Jos henkilö nostaa 10.000€ sijoituksistaan, josta tulisi 4% osinkovirtaa heikentää hän samalla vuosituojaan 400€:lla. Tuo 10.000€, joka meni velattomaan autoon rasittaa menopuolta, jos autoa ei ollut ennestään. Jos oli, vaikutus menoihin ei ole niin suuri, mutta vaurastuminen hidastuu silti. Harva henkilö siirtyisi osa-aikatyöhön samalla kun ostaa uuden auton tai talon, mutta periaatteessa tuo on se mitä tapahtuu, jos alkaa nostaa varoista.
Sitten laskumäki alkaa
Tiettyjä ilmaisuja lukuun ottamatta kirja on oikein hyvä tuohon asti. Tietysti jokainen voi miettiä kuinka syviä ja fiksuja keskusteluja kymmenenvuotias voi käydä rahasta kaverin isänsä kanssa, muistaa ne ja vielä toimia niiden mukaan. On tässä viihdettäkin mukana.
Sitten tulee tosiaan se laskumäki. Kirjassaan hän oikein hehkuttaa miten ostaa muiden omistusasuntoja ulosoton kautta, tai muuten vain pilkkahintaan hyödyntämällä muiden tietämättömyyttä ja suorastaan varastamalla omaisuutta. Hän ostaa asuntoja merkittävästi alle markkinahintojen ihmisten hädässä ja hänellä on ilmeisesti hyviä kontakteja koska pystyy myymään ne nopeasti eteenpäin, ennen kuin itse joutuu pulittamaan rahaa.
Ja tämä on tapa, josta en itse pidä. Puhutaan kuitenkin jonkun kodista, jota sitten ahne sijoittaja varastaa itselleen. Empaattinen osa minussa ei siedä tällaista, ja jouduin jopa ottamaan lukemisessa taukoja. Mutta ei se lopu siihen. Jostain hän sai tietää ovelasta tavasta hyödyttää porsaanreikää verotuksessa, ja lyhyessä versiossa valtio (=muut veronmaksajat) maksaa hänelle 16% vuosittain siitä siihen sidotulle pääomalle.
Mitä pidemmälle kirjassa päästään, sitä enemmän hän haukkuu köyhiä ja keskiluokkaa. Sankareita ovat ainoastaan ne, jotka keräävät omaisuutta. Ikään kuin elämä olisi kujanjuoksu, jossa voittaja on se, jolla on eniten massia kuolinvuoteellaan. Köyhiä ei saisi edes kuunnella.
Koulutusta hän ei arvosta yhtään, ja oikeastaan neuvoo lukijaa keskeyttämään koulua ja lähtemään hakemaan passiivista tulovirtaa. Täällä Suomessa tiedetään varsin hyvin mitä tapahtuu, jos henkilöllä ei ole koulutusta ja hakee työtä… Kirjaa kirjoitettiin 1997 ja onhan USA:ssa edelleen täystyöllisyys, mutta kun työttömyys on rakenteellista, niin kuin Suomessa, ei ole yhtä helppoa yleistää tällä tavalla.
Hän myös hehkuttaa sisäpiirikauppaa. Ei sellaista suoraan kiellettyä, mutta aivan selvästi liikkuu sijoittajakaveriensa kanssa rajamailla missä moraalilla ei ole enää roolia.
Lopuksi hän ostaa parempaa omaatuntoa itselleen antamalla rahaa kirkolle ja hyväntekeväisyyteen. On hienoa antaa, ei siinä mitään, mutta läpi oikein paistaa, että hän haluaa jotain hyvää takaisin siitä.
Yhteenveto
Näin yli 20 vuotta myöhemmin, ensimmäisen lukukerran jälkeen huomaa kuinka maailma on muuttunut. Enää ei ole oikein fiksua haukkua ihmisiä, harrastaa riistokapitalismia ja rohkaista ihmisiä toimimaan typerästi, kuten jättämällä koulunkäynnin kesken. Siksi kirja hiertää yhä enemmän sitä lukiessaan, vaikka itse ydinsanoma on timanttia.
Toinen harmillinen asia on Kiyosakin suurpiirteisyys. Jokainen ymmärtää, että rahoja on ensin ansaittava, jotta olisi varoja ja passiivista tulovirtaa. Tätä sivutetaan melko sujuvasti. Think big korostuu, eikä siinä mitään, mutta käytännön elämä ei ole niin helppoa. Lisäksi on otettava huomioon, että tietyt toimintatavat ovat erilaisia USA:ssa kuin täällä, siksi ei ole mahdollista kopioida reseptiä sieltä suoraan.
Minusta kirja kaipaa päivitystä. Perusperiaatteet ovat edelleen juuri niin nerokkaat, että niistä saa edelleen paljonkin inspiraatiota. Edelleen löytyy loistavia vinkkejä ja toteamuksia, joista on oikeasti hyötyä. Mutta vuonna 2025 kirja ei enää toimi niin kuin 1997, ja ydinsanoma menee helposti ohi turhautumisessa. Ymmärrän hyvin, miksi nuorena innostuin ydinsanomasta, mutta muistan myös jättäneeni silloin viimeisen kolmasosan lukematta. Ehkä turhauduin jo silloin? En enää muista.
En tiedä onko kirjaa päivitetty, lukemani versio oli painettu 2023, mutta ilmiselvästi ennen IT kuplaa kirjoitettu. Se taisi olla alkuperäisellä tekstillä.
Voinko kirjaa suositella? Osittain. Alussa on muutama oikein tärkeä oppi, ja kirjan keskiosa on timanttia. Lopussakin on muutamia tärkeitä pointteja. Jos osaat poimia ne hömpän seasta, on tämä kirja sinulle. Ja aivan varmasti saa inspiraatiotakin omaan vaurastumiseensa. Mutta on kuitenkin paljon ilmaisutapoja, jotka eivät ole enää tätä päivää, joka heikentää kirjan ydinsanomaa. Se voi jopa jäädä kokonaan varjoon.
Ei se kirja lennä nuotioon, sen verran paljon hyvää siinä oli, mutta voi kestää 20 vuotta, ennen kuin luen sitä seuraavan kerran.
Svenne
