Siinä vasta otsikko eikö vain? Kuten yleisesti tunnettu ennustaminen on vaikea laji, etenkin tulevaisuuden ennustaminen. Vaikka emme etukäteen voi tietää mihin mahdollinen laskuputki päättyy, ja milloin, on ihan eduksi tehdä jonkinnäköinen arvio laskun vakavuudesta, ja arvion milloin käänne parempaan voisi tapahtua. Milloin näkyy valoa tunnelin päästä, joka ei ole vastaantulevan junan ajovaloja? Näiden pohjalta on helpompi rakentaa osakkeiden ostosuunnitelmaa ja hallita salkkua.
Tilastollisesti kertasijoitus riippumatta markkinatilanteesta on useimmiten antanut parasta tuottoa yli ajan. Tästä kirjoitin blogin aiemmin, mutta siitä huolimatta päädyin suosittelemaan aikahajautusta pääasiallisena strategiana useimmille. Miksi näin?
Ajoituksen suurin riski on jättää sijoittamatta kokonaan, mutta toiseksi suurin riski otetaan sijoittamalla kerran. Silloin sijoituksen koko tuotto on kiinni juuri tästä ajankohdasta. Joko syntyy mukava kokemus tai vähemmän mukava kokemus, tätä emme voi tietää etukäteen. Joka päivä joku sijoittaa johonkin, joka päivä pankeissa myydään sijoituksia jollekin. Siksi löytyy aina joku epäonninen, jolle sijoittaminen tuottaa pettymystä. Hajauttamalla ainakin kahteen ostohetkeen saamme ainakin kaksi erilaista lopputulosta. Tämä on työkalu, joka kaikilla on käytettävissään, mikäli sitä halutaan hyödyntää. Silloin ei tarvitse arpoa milloin mahdollinen käänne tapahtuu.
Sijoittajien riskinottohalukkuus ei ole vakio
Ihmisten riskinottamisen halukkuus nousee nousukauden edetessä ja on huipussaan nousukauden ehtoopuolella. Paradoksaalisesti mitä enemmän suostutaan maksamaan osakkeista sitä pienempi tuotto-odotus tiedossa. Laskukauden edetessä ostamisen innokkuus laskee merkittävästi. Tästä syystä on jopa todennäköistä, että sijoittamiseen ei erityisemmin syventyneet ihmiset ostavat melko huonoon aikaan. Otetaan tästä esimerkki.
Toimin pankissa sijoitusasiantuntijana finanssikriisin aikana. Loppusyksyllä 2008 Lehmannin kaatumisen jälkeen analysoin suomalaisia osakkeita. Löysin yllin kyllin halpoja osakkeita ja kerroin sitten tästä osakesijoittaja-asiakkailleni. Rohkaisin heitä havaintojeni perusteella ostamaan ainakin jonkun verran osakkeita ja osakerahastoja.
Vastaus oli kuin täystyrmäys nyrkkeilyottelussa ja tyypillisin vastaus oli ”Kuule Svenne nyt mennään alas ja lujaa eikä käännettä ole mitenkään näkyvissä”. Tällaisia argumentteja kuulin asiakkailtani myös maaliskuun 2009 käänteen jälkeen. Silloin lause olikin ”Tämä on vain tilapäinen nousu, kohta rysähtää taas, pahalta näyttää”. Niin näyttikin, mutta toinen dippi tuli vasta 2011. Ja sekin lähinnä Euroopassa. Ihmiset muodostavat joko tietoisesti tai tietämättään arvion jossa käännettä ei välttämättä näe. Historia sen sijaan opettaa meitä jotain, miten markkinoilla on aiemmin mennyt.
Ja tämä on se ongelma, pelko on erittäin ohjaava tekijä sijoituspäätösten teossa. Venytämme ostopäätös ikään kuin hyvään aikaan ja silloin yleensä lysti alkaa olemaan loppumaisillaan. Toisaalta emme uskalla ostaa osakkeiden tultua alas pidemmän aikaa.
Moni tämän blogin lukijoista eivät olleet lainkaan markkinoilla finanssikriisin aikana, saati IT-kuplan puhkeamisen jälkimainingeissa. Minä olin ja opin niissä tärkeän asian. Iso ero koronadippiin oli romahduksen nopeus. Koronadippi oli maailman nopein ja rajuin siihen asti. Tämä kesti vain 33 kaupankäyntipäivää. Korjaus ylöspäin oli todella nopea sekin. Näin ei ollut edellisissä isoissa laskuissa.
IT kuplan puhkeaminen kesti USA:ssa peräti 929 kaupankäyntipäivää ja on pisin koskaan nähty lasku. Jopa kaikkien aikojen pörssiromahdus 1929/1930 oli tätä lyhyempi. Finanssikriisi kesti 517 kaupankäyntipäivää huipusta viimeiseen pohjaan. Pörssipsykologian lyhyt oppituntu kertoo, kun korjausliike kestää tarpeeksi kauan laantuu paras kiinnostus osakesijoittamista kohtaan. Kenelläkään ei ole kivaa osakkeiden laskiessa trendinomaisesti vuoden tai enemmän, silloinkin kun lasku prosenteissa ei päätä huimaa. Psykologinen vaikutus on hurja ja tämä voi yllättää mikäli tähän päädytään.
Uskoakseni kukaan ei oikein oppinut mitään koronadipistä, siitä huolimatta, että se oli niin raju kuin se olikin. Synkistely ei oikein ehtinyt kunnolla alkaa, alkuhämmennyksen jälkeen. Koronadippi oli täysin poikkeuksellinen monellakin tapaa.
Mitä historia meille kertoo?
Kokosin tähän asti nähdyt laskut ja niiden alkamisvuosi hyödyntäen lempi-indeksiäni S&P 500:a yhteen taulukkoon. Vaaka-akselilla kaupankäyntipäivien lukumäärä ja pystyakselilla romahduksen laajuus. Punaisten täplien kohdalla havaintojen mediaani ja keskiarvo.
Merkille pantavaa on useimpien laskujen nopeus. Jotkut näistä ovat silti paljon pitkäkestoisempia, ja juuri niistä kirjoitetaan kirjoja ja kauhistellaan somessa. 1900-luvun alusta alkaen kerätty tilasto kertoo, että peräti 12 laskukautta ovat kestäneet noin 400 päivää tai enemmän. Niistä kaksi esiintyvät 2000-luvulla, vuoden 2007 alkanut finanssikriisi ja vuonna 2000 puhjennut IT-kupla. Muutoin joudutaan näiden osalta menemään aika kauas taaksepäin historiassa.
Tyypillinen lasku on siis melko lyhyt ajallisesti, kaupankäyntipäivinä luettuna 30-250. Käytännössä 250 kaupankäyntipäivää on sama kuin yksi kalenterivuosi. Tuorein lasku alkoi 3.1.2022.
Toinen havainto liittyy laskujen lukumäärään. Kuviossa on yhteensä 54 kpl yli -10%:n laskua, mutta näistä vain 7 tuottivat -40% tai enemmän. Laskukaudet kuuluvat siis olennaisena osana sijoittamiseen eikä niitä tule pelätä sen enempää. Ainahan ollaan nähty uusia huippuja ja niin tullaan näkemään nytkin. Ainoastaan siihen liittyvä aikataulu ei ole vielä tiedossa. Siitä huolimatta nimenomaan isojen laskujen pelko estää valtavan määrän ihmisiä sijoittamasta osakkeisiin.
Milloin nykyinen lasku päättyy, vai onko jo päättynyt?
Edellisen taulukon perusteella pystytin visailun Facebookin Sijoituskerhossa. Pyysin antamaan omat arviot nykyisen laskun laajuudesta. Totta kai romahduksen prosentuaalinen ja ajallinen arvaaminen on silkkaa hupia, mutta ainahan joku on lähellä totuutta! Vielä emme tiedä kuka tämä joku tulee olemaan.
Sijoituskerhossa sai antaa oman vastauksena 9. – 15.5.2022. Yhteensä 123 jäsentä vastasi kyselyyn alla olevan taulukon mukaisesti. Koska en pyytänyt lupaa julkistaa nimet, en tässä erittele vastaajien nimiä taikka nimimerkkejä, mutta aikanaan kun tiedämme miten markkinoilla oikeasti kävi pystyn osoittamaan kenellä kerhossa on ennustajan lahja! Tämä saa sitten guruilla vapaasti mediassa ja kerhossa totta kai! 😀
Paksumpi punainen täppä on nykyhetki blogin kirjoitushetkellä. Toistaiseksi viimeinen pohja nähtiin 12.5.2022 jolloin S&P500 sulki 3.930,08 pisteeseen. Laskupäiviä oli siihen mennessä kertynyt 111 ja prosentuaalinen muutos huipusta oli -18,1%.
Niin kuin kuvasta näkyy, on joukossamme todellisia synkistelijöitäkin. Jos oma täppä on paksumman punaisen vasemmalla puolella tai sen yläpuolella olet jo nyt arvioinut asiat väärin… Lisäsin tähänkin kaavioon logaritmisen trendiviivan.
Kun vertaa tätä kuviota edelliseen kuvioon nähdään, että arviot nykyisen laskun laajuudesta ovat synkempiä kuin historiassa aiemmin nähdyt laskut. Trendiviiva rikkoo -50% rajaa noin tuhannen kaupankäyntipäivän jälkeen kun historiassa trendiviiva jäi -40% yläpuolelle. Peräti 10/123 arvioivat laskun laajuudeksi -50% tai enemmän.
Vuoden 2022 romahduksen käänteen tarkka aikataulu
Jos vastaajiin on luottamista, tapahtuu käänne mediaanin kohdalla, eli lasku päättyy 11.7.2022 kun S&P500 on lukemassa 3515 pistettä! Jenkkien arkipyhät on huomioitu tässä. Alla hypoteettinen käyrä tästä!
Kuvakaappaus Börsdatan palvelusta Börsdatan erityisluvalla.
Niin kuin nähdään, vastaajien mielestä ei rikota Pre-korona huippua helmikuulta 2020. Laskua pukkaisi tästä päivästä vielä -12,3%, mutta sitten se olisi siinä. Jos lasku kohdistuisi samalla voimalla kaikkiin S&P500 yhtiöihin nähtäisiin pohjat Applessa 127,49$:ssa ja Amazonissa 1943$:ssa. Tesla-fanit voisivat virittää ostopilkin hintaan 634,94$! Sori kriitikot, tästä ei tulisikaan pannukakkua vastaajien mielestä…
Toki maailma ei toimi ihan tällä tavalla. Mahdollinen lasku ja nousu kohtelee eri yhtiöitä eri tavalla, joten on mahdotonta tietää miten tässä oikeasti käy. Sen sijaan tällaisten skenaarioiden piirtäminen käyriin on varsin palkitsevaa. Miten oma arvio istuu omaan sijoitussuunnitelmaan, kuinka paljon alas omat yhtiöt laskevat jos ennustan niin ja näin? Tämä tarjoaa mielenkiintoista aivojumppaa.
Svennen oma veikkaus
Näin tein itsekin ja oma arvioni löytyy myös yllä olevasta kuviosta. Sitä aion hiukan perustella. Ota huomioon, että tämäkin on vain puhdas arvaus, jolla on pelkästään viihteellinen arvo.
Ajattelen, että nouseva korko tulee olemaan riesa vähän pidemmän aikaa. Tuloskasvu hidastunee, kun lainanhoitokulut nousevat. Inflaatio vaikuttanee myös negatiivisesti loppukäyttäjien ostovoimaan, joten pienemmällä rahalla pitäisi tulla toimeen. Jostakin se on pois. Noussut korko vaikuttaa myös sijoittajien tuottovaatimukseen, jolloin yliampuvat arvostuskertoimet korjataan järkevämmille tasoille. Tämä on jo nähty esim. Rokussa, Netflixissä, Zoomissa, kaikissa EV valmistajissa ja myös Qt Groupissa.
Siirtymä arvo-osakkeisiin on jo alkanut viime vuonna ja se jatkunee toistaiseksi. Toki halventuneet kasvuosakkeet alkavat houkuttelemaan, mutta yhä korkeampi korko hidastaa niidenkin tuloskasvua. S&P500 indeksin suurimmat yhtiöt jatkanevat vahvoja otteitaan jatkossakin, mutta pystyvätkö kasvamaan enää markkinoita nopeammin? Arvioni mukaan nämä tulevat edelleen olemaan varsin kannattavia, mutta kohonnut korko tulee vaikuttamaan niidenkin arvostuskertoimiin. Arvioni mukaan emme riko pre-korona huippua, eli siltä osin sama näkemys kuin vastaajien mediaanivastaus. Sen sijaan uskon melko mollivoittoiseen pörssikehitykseen ensi vuoden kevääseen asti.
Tässä skenaariossa laiton käänteeksi maaliskuun 2023 loppupuoli. Mitään romahdusta en ennusta toistaiseksi ainakaan. Uskoakseni keskuspankit eivät halua nähdä mitään sellaista markkinoilla, ja jatkanevat vahvaa elvytystä, mikäli tarvetta siihen esiintyy. Toki mieli voi muuttua montakin kertaa, mutta näillä mennään toistaiseksi. Jos historiasta haluaa hakea referenssiä tällaisesta markkinatilanteesta olisi 1983 alkanut 288 päivän lasku tähän vertailukelpoinen. Silloin indeksi laski vain 14,4%, ja tätä tasoa on jo ohitettu tänä vuonna jo nyt nähdyssä laskussa.
Skenaarion hyödyntäminen sijoitussuunnitelmassa
Aikanaan eräs kollega kysyi minulta, miten voin muodostaa niin vahvaa näkemystä tulevasta? Se olikin erinomainen kysymys. Selitin asian autoesimerkillä. Kuvitellaan, että kaveri tulisi Ferrarillaan käymään ja ehdottaisi minun koeajavan sitä (minulla ei ole kaveripiirissä Ferrarin omistajia. Tietääkseni…). Minullahan on ajokortti, joten miksi ei? Mutta jos ulkona on puoli metriä lunta ja jäätä ajoradalla olisi ehkä syytä jättää tilaisuus väliin varmuuden vuoksi. Eli otetaan olosuhteet huomioon päätöksiä tehdessään.
Kun piirtää itselleen skenaarion voi samalla laatia itselleen keskipitkän sijoitussuunnitelman. Näitä voi tehdä montakin ja niitä voisi verrata keskenään ihan hyvin. Jos uskoin siihen, että käänne tapahtuisi maaliskuussa 2023 olisi jätettävä jonkun verran paukkuja siihen asti. Romahdukseen en tässä uskonut, ja nykyhetkestä käänteeseen olisi vain 13% lisälasku. Sen kummempaa tarvetta myydä osakkeita ei siis ole, tuon kestäisin hyvin nykysuunnitelmalla. Kasassa olisi tässä vaiheessa kaksi sisäistä ohjetta itselleni. Älä törsää kassaa vielä, jatka korkealla sijoitusasteella.
Oma skenaario lähtee kovasta volatiliteetista, jossa pääsuunta olisi heikosti alaspäin. Näin ollen salkun laatuun tulisi silloin panostaa erityistä huomiota. Korko mainittiin jo, ja velkaisimmat yhtiöt saisivat lentää ulos (niitä ei itse asiassa ole nytkään salkussa). Markkinajohtajat ja muut laatuyhtiöt pärjäisivät näissäkin olosuhteissa ehjin nahoin. Arvoyhtiöt lienevät myös kelpo vaihtoehto mutta kasvuyhtiöitä tulisi varoa edelleen. Huomaatko, kuinka uusia ohjeita muodostuu itselleen skenaarion perusteella?
Tällä ajalla ei tule kovinkaan paljon osinkoja, eli niiden varaan ei oikein tule laskea sen enempää. Suomessa pääosa osingoista maksetaan maalis-toukokuun aikana, eikä osinkotuotto päätä huimaa USA:ssa jossa saatetaan maksaa useamman kerran vuodessa. Jos käytössä olisi velkavipua, voisi sitä olla jonkun verran, mutta ei liikaa. Salkun tulisi kestää juuri tuollaisen 15-20% laskun tekemättä mitään. Niin kuin näet, tuossa oli hiukan turvamarginaaliakin.
Vaikka tällainen arpominen on teoriassa viihdettä, voidaan silti rakentaa oma sijoitussuunnitelma sen ympärille. Näin tehdään muutenkin. Jos ajatellaan, että eletään nousukautta, voidaan suosia suhdanneherkkiä yhtiöitä, kasvuyhtiöitä ja jopa velkaisia yhtiöitä. Silloinkaan emme tiedä varmuudella, miten pörssi tulee kehittymään, ainakaan etukäteen, mutta joku näkemys olisi hyvä olla, oli se sitten oikea tai väärä, mutta siitäkin voidaan oppia jotain.
Kenenkään ei tule vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä tällaisesta nimettömästä visailusta, ja omakin arvio on hyvinkin pelkistetty ja voin olla täysin väärässä. En vastaa muiden tekemistä tai tekemättömistä sijoituspäätöksistä, vaikka ne perustuisivat suoraan kirjoituksiini. Jokainen päättää aina itse omista asioistaan ja vastaa niistä itse. Jälkikäteen on helppoa viisastella miten olisi pitänyt toimia.
Svenne
Kun olet noin perusteellinen, voisitko ottaa kantaa FEDin ja EKPn taseen (velan) suuruuden vaikutukseen?
Tämä onkin erinomainen kysymys. Kuten blogissani totean, oma näkemys on pelkistetty versio omista ajatuksistani markkinatilanteesta. Esim tiettyjen suuryhtiöiden P/E luvut ovat kasvaneet perusteetta, hyvänä esimerkkinä McDonalds jonka liikevaihto on ollut paineen alla jo pitkään, mutta tuloskunto kohentunut. Ellei myynti kohta nouse merkittävästi joustaa hinta alas. Näitä on pitkä liuta USA:ssa.
Toinen juttu liittyy juuri keskuspankkien taseisiin, ja ne ovat minusta käsittämättömällä tasolla. Olemme jo kauan sitten siirtyneet markkinataloudesta keskuspankkirahoitettuun kasvuun, ja tämä on kyllä ennen kuulumatonta. Vanhoista oppikirjoista ei löydy mitään tästä. Ainakin FED:in olisi pitänyt uskaltaa luottaa markkinoihin enemmän 2013-2018, mutta tasetta ei pienennetty määrätietoisesti. Koronaelvytyksen ymmärrän, mutta sekin venyi ja laajeni liikaa.
Ilman uutta keskuspankkirahaa en näe edellytyksiä pörssikurssien nousuun. Esim. BOJ omistaa Japanin pörssistä jo 10% eikä siinä ole mitään järkeä. Eli supistuva elvytys kuuluu kuvaan pörssikurssien nousun jarruna, ja kuten mainitsin, mikäli huonolta näyttää pelkään pahoin että rahahanat aukeavat taas. Vaikea sanoa miten tästä kierteestä päästäisiin irti.
Liitten figure 5. ja 6. kertovat kaiken olennaisen keskuspankkien roolista: https://www.yardeni.com/pub/peacockfedecbassets.pdf